Näytetään tekstit, joissa on tunniste public enemy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste public enemy. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, toukokuuta 30, 2008

Sämpläystä 1

Laitoin tällä viikolla omalla tietokoneellani sämpläysjutut kuntoon. Aluevaltaus on minulle uusi, vaikka tarvittava laitteisto onkin odottanut käyttöä jo hävettävän kauan, parisen vuotta. Tunnusomaisen postmodernit musiikkityylit ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän muutenkin. Eilen ostin Stay Free Magazinen artikkelissa kyseessä olleen Public Enemyn klassikkolevyn I Takes A Nation of Million To Hold Us Back, ja se ei todellakaan ollut virheostos.

Latailin koko illan ilmaisia äänikirjastoja ja testailin E-MU Emulator X:n mukana tulleita äänikirjastoja, joista monet olivat oikein mainioita. Työpaikalla kulutin suuresti aikaa katselemalla lisää E-MU:n äänikirjastoja. Löysin muunmuassa taikasanoilla Depeche Mode: Enjoy The Silence -kaupatun kirjaston joka taisi siirtyä välittömästi ostoslistalleni.

Uusi tekniikka vaatii myös uudenlaisten lähestymistapojen omaksumista. Se on myös hetki, jolloin oma biisintekijän identiteetti murtuu. Tilanne aiheuttaa stressiä, innostusta, epävarmuutta, varmaan ärtymystäkin jos ja kun joutuu ikään kuin kuoriutumaan uudestaan.

Mutta mitäpä taiteileminen olisikaan muuten? Minulle identiteetin jatkuva, tai ainakin usein tapahtuva murrostila on olennainen osa taidetta ja sen tekemisen mielekkyyttä. Kehittyminen ihmisenä ja taiteellisten ja henkisten raja-aitojen murtaminen on minulle yksi tärkeistä syistä tehdä taidetta ylipäätään.

Sämpläyksessä haluan ainakin näillä näkymin pitäytyä tekijänoikeusvapaassa materiaalissa ja käyttää pitkälti lähinnä vain sämplättyjä instrumentteja, en niinkään valmiita luuppeja. Luuppien tekemisessä haluan pitäytyä mahdollisimman tiukasti tee-se-itse -linjalla. Ajatuksena olisi käväistä treeniksellä äänittämässä klikin kanssa pätkiä, joita sitten leikkelisi kotosalla ja liimailisi jännittäviksi kollaaseiksi. Miksipä en voisi tehdä juurikin rytmitaustoja itse, soittaa mahdollisimman yksinkertaisia komppeja ja maustaa kotosalla rumpukoneella ja muilla kilkuttimilla?

Ongelman voikin kehittää itselleen siitä, millä tavoin laulamalla lähtisi lähestymään sitä minkä tuleman pitää. Siinä toisenlainen taiteilijaidentiteettikriisi.

Rap, musiikki ja runous

Public Enemyn Chuck D sanoi Stay Free Magazinen haastattelussa sen, mitä putkinäköisimmät räpin vastustajat ovat käyttäneet lyömäaseena niin kauan kuin minä muistan: "Sampling basically comes from the fact that rap music is not music. It's rap over music." Itse asiassa ensin lukemassani suomennetussa versiossa kohta meni näin: "Chuck D: Samplaus juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että rap-musiikki ei ole musiikkia. Se on rytmistä runoutta." Suomennos ei siis vastannut aivan alkuperäistä, mutta se aiheutti minussa jonkinlaisen ahaa-elämyksen.

MOT-sanakirjassa rap-sanasta (verbinä) sanotaan seuraavaa"rap ['ræp] v tr/itr 1 koputtaa, naputtaa, näpäyttää She ~ped sharply on the door. Hän koputti oveen terävästi. He ~ped my knuckles with a ruler. Hän näpäytti rystysiäni viivottimella. 2 moittia, arvostella, sättiä 3 ark vanh (yl am) jutella, jutustella 4 mus räpätä, esittää rapmusiikkia" Rap on siis jutustelua, oikeastaan voisi sanoa että "räpätystä" musiikin päälle. Olenkin aiemmin miettinyt, millä tavoin J.K.Ihalaisen ja Sándor Vályn yhteistyönä tekemä äänirunouden ja musiikkitaustojen yhdistelmä eroaa räpistä. Ei mitenkään. Paitsi että se ei yritä kuulostaa räpiltä.

Mielenkiintoista olisi tietää, miten paljon räpin vastustamisessa on kysymys silkasta rasismista ja miten paljon sitten vain kolonialistisesta ajatuksesta sen suhteen, mitä musiikin pitäisi olla. En toki väitä että kaikki räpin vastustajat ovat rasisteja. Itsekään en pitänyt juuri minkäänlaisesta räpistä vielä reilu vuosi sitten, mutta Jimi Hendrix, blues ja funk kuitenkin iskivät.

Oikeastaan, mitä väliä sillä on onko joku musiikkia vai ei, jos se kuulostaa hyvältä?