Missä määrin kappaleiden esittäminen laulamalla on etäännytyskeino? Eiväthän ihmiset luonnostaan kommunikoi laulamalla (vaikka se olisi kyllä upeaa ja lopettaisi luultavasti sodat sekä luonnon saastuttamisen). Eikun äh.. onko sittenkin etäännytetympää jos lyriikka on painettuna paperilla? Entä puhuttuna esitettävä runous? Onko tällä kaikella väliä? On sillä kai jollekin jotain, minulle tai muille.
Puherunous on kuin näytelmämonologi, jolla on oma rytminsä, mutta mitä ihmettä tämä laulu on olevinaan? Jotain keikarointia perhana. Kuka itseensä realistisesti suhtautuva menee ulisemaan lyriikkaansa jonkin omituisen melodian mukaan ja vielä yleisön eteen. Mitä nämä ihmiset luulevat olevansa? Ajatus jatkunee joskus...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Laulu on on sanojen tanssia. Lyriikka on laulun koreografia.
Lähetä kommentti