Laulujen tuplauksista

Tänään alkoivat taas opiskelut ja heti alkuunsa pääsin tutustumaan myös musiikkitieteeseen sivuaineena. Siellä tuli jostain gregoriaanilaistyylisestä esimerkistä mieleen, että missä määrin lauluissa esimerkiksi tuplaukset vaikuttavat lyriikan merkitykseen? Vastaavaa keinoa ei oikeastaan ole käytössä kirjallisuudessa. Tässäkin yhteydessä tosin vastaavuutta löytyy teatterin puolelta, jossa voidaan laittaa näyttelijöitä sanomaan jotain joukolla. Samoin voi tosin sanoa tehtävän myös proosassa, miksei periaatteessa runoudessakin, mutta tehovoima jää aika paljon kyseenalaisemmaksi kuin akustisena tehokeinona.

Toisaalta, Hans-Georg Gadamer on kirjoittanut, että kirjoitettu teksti on viime kädessä tarkoitettu sisäiselle korvalle. Minusta hänen sanomisessaan on tuossa kohden paljonkin järkeä.

Voi olla että tämä menee enemmän vastaanottoteorioihin, jotka eivät ole lainkaan alaani, mutta kiintoisan oloinen kysymys silti. Toisaalta ehkä kysymys on myös enemmän musiikin ja kirjallisuuden tehokeinoihin kuin kirjoittamiseen liittyvä? Aivan sivuutettava aihe ei kuitenkaan liene, sillä mikä pätee kirjallisuuteen, on hyvä ainakin mielessään suhteuttaa myös kirjoittamista pohtiessa.