Frank'n'stein

Viime aikoina olen kirjoittanut. Olen tehnyt pari tekstiä ihan sellaisenaan, rämpyttelemättä kitaraa tai pohtimatta rakenteita. On tullut hirveän kotoisa olo, tämä on paluuta siihen perusbiisintekemiseen mistä kymmenisen vuotta sitten lähdin, enkä ymmärrä miksi siitä olen ylipäätään lähtenyt mihinkään suuntaan. Ehkä olen ajatellut että säveltämisen pitäisi tulla ensin, että se on jokin "oikea" tapa.

Minun on oikeastaan hyvin vaikea saada pelkästä musiikista mitään sellaisia kiksejä, että saisin niistä mitään erityistä sanallista tulosta aikaan. Jos minulla on melodia, mitä laulaa, ei se takaa kohdallani oikeastaan minkäänlaista sisältöä. Minulle tekstit tulevat ensin. Niistä sitten taas alkaa helpommin kumpuamaan myös musiikkia. Sointu sieltä, sointu täältä. Hiukan melodiaa johonkin. Luuranko alkaa valmistua ja lopulta paketti alkaa olla lihoineen ja hipiöineen valmis. Lopulta se kävelee. Tai nukkuu kuolinkouristuksissaan, tai istuu pyörätuolissa. Sen ei ole lopulta mitään väliä. Se on siinä asennossa kuin sen kuuluukin olla.