Sain kesäkuussa yllättäen pestin muokata ja sanoisinko 'kustannustoimittaa' erästä musikaalia varten kirjoitettuja sanoituksia. Aikataulu oli tuolloin kiireinen, mistä syystä suostuin ottamaan vain puolet tarjotuista teksteistä. Ne tuli muokattua melko mekaanisesti, kovalla tahdilla ja sen kummemmin hautomatta. Lopulta olisin ehtinyt muokata muutaman enemmänkin, mutta aloittelijalle sattuu arviointivirheitä.
En lukenut tekstejä lähettämisen jälkeen ollenkaan. Ne olivat jo lähteneet säveltäjälle ja toisaalta, tekstit eivät olleet lähtökohtaisesti omiani. Minä vain otin tavoitteekseni tehdä teksteistä jossain määrin koherentteja, saada aikaan kontrastit eri osien kohdalle, vaihtaa muutamia kuluneita ilmaisuja tuoreempiin ja saada aikaan jonkinlaisen rytmin jotta tekstit olisivat ylipäätään sävellettävissä. Tasapainoilin alkuperäisten, nuorten tekijöiden oivallusten kunnioittamisen ja pakollisten muutosten välillä.
Ja millainenko oli tulos? Viime sunnuntaina uskaltauduin musikaaliin ja kuulin kappaleet. Hämmästyksekseni huomasin että voin olla tyytyväinen, jopa jossain määrin ylpeä tuloksesta. Enkä lainkaan väheksy nuorten kirjoittajien saavutuksia. Hehän sen työn tekivät, minä vähän lopuksi höyläsin. Minulle tämä kuitenkin opetti jälleen kerran että raa-asta työstä, usein mekaanisesta toimittamisestahan tässäkin on suurimmaksi osaksi kyse. Tulosta syntyy vain ryhtymällä hommiin ja jättämällä haaveilun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Rakaa työtä se on pohjimmiltaan luovakin työ. Tietenkään huolimattomasti ei koskaan kannata tehdä mitään , mutta kuitenkin. Eikö ole hienoa kuinka toisten tekemien ratkaisujen näkeminen analysoiminen ja korjailu kehittää itseä lauluntekijänä.
Lähetä kommentti