Suomenkielisen rockprojektin löytäminen on hirvittävän vaikeaa. Usein bändikavereiden vaatimuksena on, että kappaleet tehtäisiin englanniksi. Se on sama kuin vaatisi käyttämään pyörätuolia, vaikka osaisin ja tahtoisin juosta. Vaikka pyörätuolilla osaisi jo mennä kuinka lujaa, tietää koko ajan että juosten se satanen menisi tällä vaivalla jo varmaan alle kymmenen sekunnin.
Jos taas löytyy sopiva suomenkielinen bändi, siinä yleensä on jo oma aloitteleva Yrjänänsä (symbolismia), Martikaisensa (satiiria), tai joku arjen kuvaaja, jonka esikuvia löytyy niin paljon ettei niitä jaksa edes luetella. Ei sellaiseen bändiin toista taiteilijaegoa mahdu.
Niin, entä jos lähtisi kasaamaan itse tällaista projektia? Olen yrittänyt sitäkin, mutta suomeksi ei usein uskalleta tehdä mitään sellaista mikä ei olisi jo turvalliseksi todettu. Kun lätkäisen ulkomaiset esikuvat, joiden tapaista haluaisin tehdä, kaikkoaa viimeisetkin suomirokkarit maastosta. Minua kiinnostaisi sekä musiikillinen että lyyrinen tutkimusmatkailu samassa paketissa, ei Yön tai Eppu Normaalin ikuinen toisintaminen. Kadehdin Ismo Alankoa ja Kauko Röyhkää, jotka voivat tehdä oikeastaan mitä tahansa.
Egoni riittäisi jo sooloprojektin perustamiseen, mutta rahani eivät riitä ostosoittajiin. Siispä pitänee tyytyä edelleen yrittämään yksin nakkisormineen.
Tuolla muuten siitä musiikista: http://tehokuuntelussa.blogspot.com/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Valmiin bändin sanoittajaksi on vaikea päästä. Siellä aina joku rumpali tai solisti, joka ei haluakaan tietää kirjoittamisesta mitään säätää väkisin tekstien kanssa, eikä päästä ketään väliin.
Artistilähtöisesti kyllä homma jo pelaakin. Etsit vaan sopivan kyvyn ja alat tuottamaan sitä matskua yhteistyössä säveltäjien kanssa.
Lähetä kommentti