tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Murre ja muita koiria

Kohta tänne on tulossa pidempi pohdinta laulajan äänenkäytöstä, mutta tässä vaiheessa voisin miettiä murrevivahteita. Luen parhaillaan estetiikan tenttiin Hugh Bredinin ja Liberato Santoro-Brienzan kirjaa Philosophies of Art and Beauty - Introducing Aesthetics, jossa murrevihvahteista kirjoitettiin draamaa käsittelevässä osiossa (ja sen puhetta käsittelevässä luvussa). Kirjassa mainittiin muun muassa siitä, että natiivit oppivat kielen foneettiset ominaisuudet varhaisessa vaiheessa ja osaavat ne läpi elämänsä. Natiivit voivat myös helpommin käyttää hyväkseen alueellisia eroja luodakseen vivahteita.

On yksi asia, mikä on mietityttänyt minua jo joitain aikoja. Suomalaiset englanniksi laulavat laulajat (minä mukaanlukien) osaavat harvoin, jos koskaan pelata juuri näillä aksenttijutuilla. Ja miksi osaisivatkaan? Jo pelkän yleiskielen riittävän uskottavassa tuottamisessa on usein ongelmia. Briteissä aksentti kun vieläpä edelleen kertoo aika pitkälti luokkajaosta, jos olen oikein ymmärtänyt.

Suomessa taas murteita käytetään nykyään oikeastaan vain huumorin välineenä. Murrekirjallisuuskin kalskahtaa ainakin minun korvaani usein enemmän itsetarkoitukselliselta, ja monesti sanojen hassuudella pelaavalta pintatason viihteeltä. Se pönkittää ennestään maakuntien huonoa itsetuntoa siitä, ettei olla kaupungista. Itsekin tunnustaudun tähän aivan arkielämässä, Etelä-Pohjanmaalta Keski-Suomeen muuttaneena. Tässä mielessä joku Lauri Tähkän ja Elonkerjuun menestys on hienoa, vaikka murteellisuutta onkin sliipattu. Minusta Tähkä on tuonut myös jotain uutta kuvaan pohjalaisuudesta, joka onkin ollut hirvittävän ummehtunut stereotyyppi.

Mutta mitä vaihtoehtoja suomalaisella, englanniksi laulavalla sitten on? Varmasti muutama vuosi englanninkielisessä maassa olisi hyvästä. Muutenkin on hyvä olla höröllään erilaisille vivahteille. Ja mitä sitten vaikka laulaisikin yleiskielellä tai vähän finglishillä? Kyllähän Rasmuskin pärjäsi hyvin myyntilistoilla vaikka ääntämisestä irvailtiin. Itsetunnolla ja raa'alla työllä siis on suurin merkitys läpimurrossakin.

Mutta täytyy kyllä myöntää että itse haluaisin kovasti välttää kuulostamasta mikahäkkiseltä. Pikemminkin haluaisin oppia jonkin luontevamman ja omalta tuntuvimman tyylin. Tärkeintä on hyvä perusääntämys. Luultavasti siihenkin voi lisätä vivahteita omalta tuntuvista sanonnoista.

Sex Pistols järkytti aikanaan paitsi anarkistisella sanomallaan, myös aksentillaan (ja kielenkäytöllään), jotka yhdessä ovat aiheuttaneet Earl Greyn joutumista väärään kurkkuun. Suomessa anarkiaa taas julistettiin mielestäni slangiin vivahtavalla tavalla. Toisaalta minusta punklaulannan klangi on Suomessa saanut niin vahvoja vaikutteita englannista, että slangi oli varmasti luontevinta senkin vuoksi. Minusta tuntuisi hieman hassulta jos Sex Pistols olisi riekkunut yläluokkaisella englannilla.

Myös muut pahat pojat ovat antaneet paikallisvivahteidensa kuulua. Näistä esimerkkeinä Lou Reed (New York) ja Iggy Pop (Detroit). Viime aikoina paljon on innostanut myös New Model Armyn sanojen klangi. David Bowie hätkähdytti ensimmäisten joukossa brittiaksentilla.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jep.. Tuossa Agatha Christietä koskevassa artikkelissani jo käsittelinkin tätä asiaa.

Ei natiisi ei osaa kirjoittaa niin monimutkaista kieltä, mutta toisaalta kun kieli on yksinkertaista, sitä ymmärretään saksassa, belgiassa, hollannissa jne.

Enkunkielisessä matskussa yksinkertaisuus ja helppotajuisuus on juuri kielimuurin takia tärkeää, kun taas suomeksi kirjoittaessa pullamössölyriikka on vain paskaa lyriikkaa :D

Johannes Knektman kirjoitti...

"Varmasti muutama vuosi englanninkielisessä maassa olisi hyvästä."

Juu kahdestakin syystä, ensinnäkin sanavarasto laajenee ja oppii ääntämään paremmin, tosin eri maissa äännetään englantia täysin toisistaan poikkeavilla tavoilla ja saman maankin sisällä on hyvin paljon eroja. Ja toiseksikin asuessani Englannissa huomasin kuinka huonoa englantia pääosa englantilaisista (Maahanmuuttajista ja näiden jälkeläisistä puhumattakaan) puhuu ja samalla opiskellessani siellä huomasin kuinka monimutkainen ja vaikea kieli englanti loppuen lopuksi onkaan.

Muuten, kun laitoin englannissa asuvan kaverini bändin demoja demosaiteille Suomessa sain paljon palautetta (suomalaisilta) jossa sanottiin laulajan ääntävän englantia kummallisesti, johtuisiko tuo siitä että laulaja on syntyperäinen englantilainen...

"Sex Pistols järkytti aikanaan paitsi anarkistisella sanomallaan, myös aksentillaan (ja kielenkäytöllään), jotka yhdessä ovat aiheuttaneet Earl Greyn joutumista väärään kurkkuun. "

Käsittääkseni Sex Pistols aiheutti kohua enemmänkin sanavalinnoillaan eikä niinkään aksentillaan.

Kohu duunariaksentista oli käyty jo 15 vuotta aiemmin Beatlesin tullessa julkisuuteen. Mikä on sinällään huvittavaa, sillä Beatlesin jäsenistä ainoastaan Ringo taisi olla varsinaisesti työväenluokan edustaja, muut olivat keskiluokkaa.

Varsinkin se työväenluokan itseironinen sankari (Working class heron ja muutoinkin Lennonin näennäisesti yksinkertaisten lyriikoiden kääntäminen suomeksi on muuten hyvää harjoitusta) John Lennon ei ollut työväenluokkaa nähnytkään, hän kun oli ylempää keskiluokkaa.

Joni kirjoitti...

Tuo oli hauska ja valaiseva juttu mitä kirjoitit kaverisi bändistä. Aika tottuneitahan me olemme amerikan aksenttiin. Toisaalta noin päin asiassa on ehkä hiukan eri ongelma kuin siinä että suomalainen lähtee ulkomaan markkinoille.

Täällä tiedetään sen kielen vivahteista vähän ja siksi saatetaan arvioida kummalliseksi sellaista mikä ei kuulu meidän kielikäsitykseemme. Briteissä taas tietävät paremmin niistä vivahteista, mutta suomalainen vivahde saattaa paljastua vieraaksi? Kyllähän tuon New Model Armyn ääntämyskin aika kummalta kuulostaa.

Olen ollut kosketuksissa alkuperäisiin englanninkielisiin lähinnä netin kautta ja monella oman äidinkielen kirjoitustaito on ollut huonoa. Toinen lukunsa sitten tietysti on vielä ne, joista ei tiedä mistä maasta ne ovatkaan. Jonkun lohkaisu, että huonosti puhuttu englanti on maailman puhutuin kieli, taitaa pitää paikkansa.

Onhan meilläkin oikeinkirjoitus mennyt aika rytisten alas vuosien mittaan. Sitä en tiedä onko meillä koskaan osattukaan puhua.

Kiitoksia korjauksesta tuohon jälkimmäiseen! Tosin, se Sex Pistolsin sanoma ei ehkä olisi (ollut?) niin roisin kuuloista jos se olisi yläluokkaista?