Sämpläystä 1

Laitoin tällä viikolla omalla tietokoneellani sämpläysjutut kuntoon. Aluevaltaus on minulle uusi, vaikka tarvittava laitteisto onkin odottanut käyttöä jo hävettävän kauan, parisen vuotta. Tunnusomaisen postmodernit musiikkityylit ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän muutenkin. Eilen ostin Stay Free Magazinen artikkelissa kyseessä olleen Public Enemyn klassikkolevyn I Takes A Nation of Million To Hold Us Back, ja se ei todellakaan ollut virheostos.

Latailin koko illan ilmaisia äänikirjastoja ja testailin E-MU Emulator X:n mukana tulleita äänikirjastoja, joista monet olivat oikein mainioita. Työpaikalla kulutin suuresti aikaa katselemalla lisää E-MU:n äänikirjastoja. Löysin muunmuassa taikasanoilla Depeche Mode: Enjoy The Silence -kaupatun kirjaston joka taisi siirtyä välittömästi ostoslistalleni.

Uusi tekniikka vaatii myös uudenlaisten lähestymistapojen omaksumista. Se on myös hetki, jolloin oma biisintekijän identiteetti murtuu. Tilanne aiheuttaa stressiä, innostusta, epävarmuutta, varmaan ärtymystäkin jos ja kun joutuu ikään kuin kuoriutumaan uudestaan.

Mutta mitäpä taiteileminen olisikaan muuten? Minulle identiteetin jatkuva, tai ainakin usein tapahtuva murrostila on olennainen osa taidetta ja sen tekemisen mielekkyyttä. Kehittyminen ihmisenä ja taiteellisten ja henkisten raja-aitojen murtaminen on minulle yksi tärkeistä syistä tehdä taidetta ylipäätään.

Sämpläyksessä haluan ainakin näillä näkymin pitäytyä tekijänoikeusvapaassa materiaalissa ja käyttää pitkälti lähinnä vain sämplättyjä instrumentteja, en niinkään valmiita luuppeja. Luuppien tekemisessä haluan pitäytyä mahdollisimman tiukasti tee-se-itse -linjalla. Ajatuksena olisi käväistä treeniksellä äänittämässä klikin kanssa pätkiä, joita sitten leikkelisi kotosalla ja liimailisi jännittäviksi kollaaseiksi. Miksipä en voisi tehdä juurikin rytmitaustoja itse, soittaa mahdollisimman yksinkertaisia komppeja ja maustaa kotosalla rumpukoneella ja muilla kilkuttimilla?

Ongelman voikin kehittää itselleen siitä, millä tavoin laulamalla lähtisi lähestymään sitä minkä tuleman pitää. Siinä toisenlainen taiteilijaidentiteettikriisi.