Public Enemyn Chuck D sanoi Stay Free Magazinen haastattelussa sen, mitä putkinäköisimmät räpin vastustajat ovat käyttäneet lyömäaseena niin kauan kuin minä muistan: "Sampling basically comes from the fact that rap music is not music. It's rap over music." Itse asiassa ensin lukemassani suomennetussa versiossa kohta meni näin: "Chuck D: Samplaus juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että rap-musiikki ei ole musiikkia. Se on rytmistä runoutta." Suomennos ei siis vastannut aivan alkuperäistä, mutta se aiheutti minussa jonkinlaisen ahaa-elämyksen.
MOT-sanakirjassa rap-sanasta (verbinä) sanotaan seuraavaa"rap ['ræp] v tr/itr 1 koputtaa, naputtaa, näpäyttää She ~ped sharply on the door. Hän koputti oveen terävästi. He ~ped my knuckles with a ruler. Hän näpäytti rystysiäni viivottimella. 2 moittia, arvostella, sättiä 3 ark vanh (yl am) jutella, jutustella 4 mus räpätä, esittää rapmusiikkia" Rap on siis jutustelua, oikeastaan voisi sanoa että "räpätystä" musiikin päälle. Olenkin aiemmin miettinyt, millä tavoin J.K.Ihalaisen ja Sándor Vályn yhteistyönä tekemä äänirunouden ja musiikkitaustojen yhdistelmä eroaa räpistä. Ei mitenkään. Paitsi että se ei yritä kuulostaa räpiltä.
Mielenkiintoista olisi tietää, miten paljon räpin vastustamisessa on kysymys silkasta rasismista ja miten paljon sitten vain kolonialistisesta ajatuksesta sen suhteen, mitä musiikin pitäisi olla. En toki väitä että kaikki räpin vastustajat ovat rasisteja. Itsekään en pitänyt juuri minkäänlaisesta räpistä vielä reilu vuosi sitten, mutta Jimi Hendrix, blues ja funk kuitenkin iskivät.
Oikeastaan, mitä väliä sillä on onko joku musiikkia vai ei, jos se kuulostaa hyvältä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jep.. eräs tuottajakaveri tuunaili joskus yhen räppärin vokaaliosuuksia => autotunella kaikki samaan nuottiin :)
Mutta joo.. Rap on hyvää jos se on hyvää. Se on runoutta ja rytmiä. Melodiaa ei oikeastaan ole (a-osissa), mutta sille on syynsä. Se rajoittaa.
Melodiaa ei tosiaan ole samalla tavalla kuin mihin olemme omassa musiikkiperinteessämme tottuneet, mutta sanoisin kyllä että hyvä räppäri osaa räpätä nuottiin. Oli niitä sitten yksi tai useampia. Rytmi, puhunta ja intonaatio nousevat taas selkeämmin pintaan. Triphopin puolella ainakin olen törmännyt tuohon tiettyyn melodisuuteen. Vaikkapa Trickyyn. Tuon kappaleen alkuperäisversiossa taas ollaan perinteisemmillä intonaation ja rytmin linjoilla. Mutta eri taajuuksilla sielläkin kuitenkin pelataan.
Noissa piireissähän muuten usein painotetaan paikallisväriä aivan kaupunginosaa myöten. :) Jos Bronxista tai Comptonista ollaan, ei sitä jätetä mielellään epäselväksi.
Sitten jos suomalainen koettaa englanniksi vääntää tosi-westcoasträppiä, sille nauretaan meillä ja koetetaan palauttaa kuriin. "Mitä se luulee olevansa".
Mielenkiintoista muuten, että suomenkielisen laululyriikan uuteen suuntaan sysääviä voimia ovat olleet juuri Punk ja Hiphop, joissa paikallisväri on ollut aika tärkeä. Ja onhan noissa muutenkin yhteistä aivan valtavasti.
Lähetä kommentti