Luin Fiona Sampsonin kirjasta, että runo on kehollista rytmin sun muiden elementtien takia ja siitä tuli mieleeni työhypoteesi: laululyriikka on erityisen kehollista. Tästä sain ajatuksen, että keskittyisin vain laulaja-lauluntekijöihin gradussani ja miettisin sitten mahdollisissa jatkotutkimuksissa aiheen laajennusta.
Loppujen lopuksi on aika itsestäänselvyys, että silloin kirjoittaa eri tavalla kun kirjoittaa jollekin toiselle. Gradun sivuraiteena siitä ei edes saa irti mitään tarpeeksi laajaa joukkoa erikoistapauksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jep.. Kyllä se muuttaa lähestymistapaa paljon tekeekö muille vai ei. Se vaikuttaa myös aihevalintoihin ja biisien tematiikkaan yleensä.
Lähetä kommentti