Luen tenttiä varten Mike Sharplesin How We Write: Writing as Creative Design -kirjaa. Siinä vertailtiin erilaisten kirjoitusvälineiden tapaa vaikuttaa tekstiin. Vanhanaikainen kirjoituskone esimerkiksi on saanut kirjoittajat kiinnittämään huomiota tekstin akustisiin ominaisuuksiin.
Voisin kuvitella, että esimerkiksi hakkaava, tiivis konekivääriproosa, tiukkaan puristettu lehtiteksti, gonzo ja beatkirjallisuus olisivat saaneet vaikutteita kirjoituskoneesta. Siekkareiden kohdalla tuskin on kyse tästä, mutta kuitenkin, tässä esimerkki kappaleesta Ikävä:
"Mull' on niin mieletön ikävä, en edes istua jaksa
Etkö sä nää mull' on niin mieletön ikävä, en edes nukkua jaksa"
Etenkin kuultuna tämä on hyvin hakkaavaa. Toinen, vielä tutumpi esimerkki on Hassisen koneen Levottomat jalat -jankutus. Näissä kyse on saattanut kirjoituskoneen sijaan kuitenkin olla enemmänkin soittimien jankkaavasta rytmistä.
Mietin tässä, että jonkinlainen tapa tehdä alustavaa sanoitusta, eräänlaista ekaa versiota valmiin demon päälle voisi olla laulaa instrumenttiosuuksia. Tarkoitan siis aivan demolla valmiiksi olevia instrumentteja. Tällöin touhu olisi varsin mekaaninen luonnostelutapa.
Jos siis kappaleessa ei ole melodiaa valmiina, tällä tavalla voisi saada rytmillisen "räp" -aihion, johon voi myöhemmin alkaa kehittelemään tarkemmin melodian kulkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti